Kävitkö silmäleikkauksessa? Jaa kokemuksesi

Arvosana: 10

Kokemus: Olen oikein tyytyväinen Lasik-leikkauksen tulokseen. Tänään oli ensimmäinen kontrollikäynti. Operaatiosta kulunut 5-viikkoa. Mulla leikattiin vain oikea silmä, vasen jätettiin ennalleen. Joten aivot opettelevat nyt käyttämään oikeaa silmää kaukonäössä ja vasen jäi lukusilmäksi. Pientä hekemista vielä on, mut luotan, et aika tekee tehtävänsä. Etukäteen jännitin leikkausta hirveästi. Pelkkä ajatus silmään koskemisesta ja sörkkimisestä tuntui inhottavalta. Mut esitutkimuksen asiallinen tieto hälvensi pelkojani. Itse operaatio ei ollut ollenkaan kamala. Kipua en tuntenut missään vaiheessa, enkä voi sen sanoa olevan edes epämiellyttävä. Lääkäri kertoi koko ajan ,mitä tekee ja hoitaja kysyi vointia pariinkin kertaan. Silmä vetisti leikkauspäivän, oli valonarka ja jonkin verran kirveli. Seuraavana päivänä silmä oli paljon parempi, eikä sen parantumisessa ole ollut mitään ongelmia. Olen niin tyytyväinen, että rohkaistuin tähän leikkaukseen. Lähes 40-vuotta silmälaseja käytettyäni tunnen oloni vapautuneeksi. Työssäni lasten kanssa ei enää ole huolta lasien vääntymisistä tai rikkoutumisesta. Suosittelen leikkausta lämpimästi. Se on vaivaton ja hyöty on saatavilla nopeasti.

Arvosana: 10

Silmät leikattiin eilen Kuopion Silmäasemalla. Kuopion Mehiläisessä ei enää tehdä leikkauksia, vaan henkilökunta on siirtynyt Silmäasemalle. Minulla oli laseissa molemmissa silmissä -8,5 ja hajataittoakin aavistus. Hoitajat ja leikkaava lääkäri Petri Rekonen olivat todella mukavia ja kertoivat hoidon aikana koko ajan mitä tapahtuu. Minulla oli avomies mukana ja hänkin sai tulla saliin. Itse leikkaus tuntui melko epämukavalta, mutta onneksi se ei kestänyt kovin pitkään. Pahin vai läpän teko kesti 30s per silmä ja hoitaja laski kokoajan aikaa sekä piti kädestä kiinni. Kädestä kiinni pitäminen helpotti kummasti. Toisen silmän kohdalla ajattelin että pyörryn, mutta sitten se olikin jo ohi. Silmää auki pitävät pihditkään eivät tunnu kovin miellyttäviltä, lisäksi yläripset teipattiin pois tieltä. Oma tehtävä oli tuijottaa vihreää pistettä joka välillä sumeni ja välillä näkyi paremmin. Heti leikkaus pöydältä noustessani huomasin että näin esimerkiksi kellon ajan seinältä. Ennen leikkaustahan en nähnyt kämmenen mittaa pitemmälle. Toki näkö oli suimuinen ja silmät raskaan tuntuiset sekä olo vähän höntti. Leikkaushuoneesta minut talutettiin hämärään huoneeseen jossa oli mukavat isot nojatuolit. Kääriydyin vilttiin ja suljin silmät. Tarjolla oli kuumaa juomista ja suklaata. Hoitaja kävi välillä kyselemässä oloa ja laittamassa silmätippoja. Noin tunnin jälkeen lääkäri tarkisti silmät ja sen hetkisen näkökyvyn. Kaikki oli hyvin, sain reseptit erilaisiin silmätippoihin ja sain lähteä kotiin. Näkö oli kohtuu hyvä jo, mutta silmät olivat raskaat, valonarat, tahmaiset kaikista silmätipoista ja hieman roskaisen tuntuiset. Mukavimmalta tuntui pitää ne kiinni. Apteekin kautta kotiin, tippoja silmiin ja torkuin tunnin. Sen jälkeen kun avasin silmät tajusin että näen jo yhtä hyvin kun silmälasien kanssa. Silmät vain väsyivät helposti, joten illan vietin hämärässä puhelimessa juoruillen. Nyt aamulla näkö on loistava. Sanoivat että näin isoilla miinuksilla voi mennä pari päivää näön tarkentumiseen, joten jos tämä vielä tästä tarkentuu niin wau! Leikkaava lääkäri kysyi esitutkimuksen yhteydessä mahdollisesta raskaudesta ja aionko hankkia lapsia. Sillä raskaus voi löysyttää sidekudoksia ja heikentää näköä. Todettiin kuitenkin, että turha jäädä odottelemaan että ensin lapset ja näön korjaus vasta sen jälkeen kun ne eivät olleet aivan lähisuunnitelmissa eikä näkö välttämättä edes huononisi. Mutta henkilöllä jolla on paljon miinusta, on kuulema tähän suurempi taipumus. Silmiä voidaan kuitenkin hienosäätää jos näkö heikkenee ja heikkeneminen on kuitenkin pientä, ei -8,5 asti. Nyt vain seuraillaan kuinka toopuminen jatkuu! Suosittelen lämpimästi kaikille jotka leikkausta harkitsevat!!

Arvosana: 10

Kokemus: Ystävän kokemuksen pohjalta varasin itselleni Eiraan esitutkimusajan ja tutkimuksamalta istumalta leikkausajan Eiraan. Ensimmäiset lasit sain 11-vuotiaana ja 18-vuotiaana tehot vakioituivat -2.5 ja -1 sylinteria päälle. Nuorena jaksoin läträtä piilolinssien kanssa, mutta hajataittoa korjaavat piilarit tuntuivat epämukavilta ja ilman hajataiton korjausta kaukonäkö ei piilareilla ollut kovinkaan tarkka, siispä ajatus tarkasta näöstä ilman laseja tuntui todella houkuttavalta harrastusten vuoksi. Esitutkimuksessa minulle selvisi, että Eiraan oli tullut Smile-tekniikka uutena leikkausvaihtoehtona ja pyysin mieluiten leikkausta sillä, vaikka listahinta hieman suolaisempi olikin. Leikkauspäivänä jännitystä oli luonnollisesti melkoisesti ja hieman yllätyin ettei mitään rauhoittavia edes tarjottu, toisin kuin Eiraa suositelleelle ystävälleni. Eipä niille tosin paljoa tarvetta olisi ollut lopulta, leikkaustilan henkilökunta oli ystävällistä ja Harri Koskelan ote rautaisen varma. Puudutustippojen jälkeen asettiin paikalleen luomenlevittimet, jotka olleet lainkaan niin epämukavat kuin oletin. Laserkoneen pään ajaminen kiinni silmään ei ollutkaan lainkaan karmivaa. Alipaineote silmästä ei tuntunut lainkaan, koneen ilmoitettua ’suction on’ – ’ready’ alkoi itse laserointi, jonka aikana näkö pikkuhiljaa sumeni. Koskela selitti rauhallisesti mitä laser oli tekemässä ja operaatio oli ohi ennenkun tajusinkaan. Laserkone ajettiin pois päältäni ja Koskela poisti laserin leikkaaman ’lentikkelin’, joka vaati noin minuutin ronkkimista, muttei tuntunut miltään. Toisen silmän kohdalla SMILE-laser ei saanut alipainetta pysymään, syynä oli ilmeisesti osittain sarveiskalvon päälle kasvaneet verisuonet, nuoruuden piilarien liikakäytöstäköhän lie tulleet. Toiselle silmälle sovittiin uusi leikkausaika perinteisemmällä läppätekniikalla tehtäväksi. Minut ohjattiin odotustilaan suojalasit päässä, tunnin kuluttua Koskela tarkasti leikatun silmän ja varoitteli että puudutuksen poistuttua saattaa tulla ikäviä tuntemuksia. Mutta eipä tullut, ei minkäänlaista kuivuutta, roskan tunnetta tai särkyä. Pari pientä hiussuonta oli mennyt rikki ja pieni verenpurkauma näkyi päivän ajan. Näkö sen sijaan pysyi varsin sumeana seuraavaan aamuun ja melko sumeana vielä seuraavan päivän, jonka jälkeen maailma kirkastui ja näöntarkkuus oli parempi kuin laseilla korjattuna! Viikon kuluttua leikattiin toinen silmä Femto-amaris-tekniikalla. Läpän leikkaus oli operaationa täysin saman tuntuinen ja kestoinen kuin SMILE-operaatio kokonaisuudessaan ja tuntui tyhmältä siirtyä toisen koneen alle itse laserointiin. Tämä kone ei tullut kiinni silmään eikä tuntunut missään, mutta jonkinlainen palaneen hiuksen katku oli aistittavissa ja aikaa koko operaatioon meni kaksinverroin verrattuna SMILEen. Näkö oli tarkka heti laseroinnin jälkeen ja tunnin odottelun ja jälkitarkastuksen jälkeen pääsin kotiin. Osasin odottaa että silmässä on tuntemuksia enemmän kuin SMILE:n jälkeen mutta yllätyin puudutuksen kadottua miten hankalaksi olo meni parin tunnin ajaksi silmän vuotaessa solkenaan ja räpyttämisen ollessa epämukavaa. Pientä roskan tunnetta oli vielä aamullakin jäljellä, mutta kahden päivän kuluttua ei mitään oireita ollut jäljellä. Käytin antibioottitippoja reseptin mukaan, mutta kostutustipoissa vaihdoin saman tien geelimäisestä tipasta nestemäiseen, sillä geeli sumensi näön pitkäksi aikaa ja takertui silmäripsiin ikävästi. Kuivuuden tunnetta en kokenut missään vaiheessa. Nyt kuukausi leikkauksesta ei silmissä ole mitään epämukavuutta, aamuisin näkö erittäin tarkka, työpäivien jälkeisinä iltoina huomaa koko päivän tietokoneen näytön tuijottamisen jälkeen silmien väsyvän hieman ja pitää erikseen keskittyä näön tarkentamiseen. Jälkitarkastuksessa todettiin SMILE-tekniikalla leikatun silmän osuneen täysin nollaan, läppätekniikalla leikatussa oli -0,5 hajataittoa, mutta tämä saattaa kuulemma korjaantua nollaan parin kuukauden aikana. Elämä ilman laseja tuntuu mahtavalle ja helpolle enkä kadu hetkeäkään. Kaikki ennakkoon jännittäminen oli turhaa, itse leikkaus oli miellyttävämpi kuin normaali esim. hammaslääkärin tarkastus, saati hampaan paikkaus... Suosittelen leikkausta, ja etenkin SMILE-tekniikkaa ja Eiran sairaalan palvelua!

Arvosana: 10

Kokemus:Noniin, Citydealin kautta ostanut ilmoittautuu. Silmälaser (Katusepapi 6, Tallinna) myi Citydealilla ~1100 eur Lasik leikkausta. Ostimme vaimon kanssa molemmille tämän diilin. Varasin (Club one tarjous) pakettimatkan Tallinkin kautta, tuli maksamaan 300 eur (2 hotelliyötä, 2-tunnin Superstarit kumpaakin suuntaan), Hotellina Radisson SAS Olümpia (ihan jees, aamupalalle 7+, huoneelle (superior) 8+). Täytyy sanoa että kyllä oli ennakkoluulona ns. "konitohtori" meininki ja tututkin muistivat tästä meitä koko ajan muistuttaa! Toisaalta, 2 500 EUR kahdelta ihmiseltä, sisältäen matkat, tutkimukset ja itse operaation, suomessa siis n. 6 000 eur, eli säästöä kyllä syntyi. Saimme Silmälaserin työntekijältä etukäteen tarkat ajat tutkimuksiin ja operaatioihin, jotka ajoitimme sitten matkoihin. No, laivalta suoraan taksiin (5 eur) ja esitutkimukseen. Hieman pelotti, kun ympäristössä oli aika paljon slummia ja rähjäistä kerrostaloa, mutta perillä itse Silmälaser rakennus oli ihan siisti. No, sisältä se olikin sitten erittäin modernin ja hieno. Veimme kupongit vastaanottovirkailijalle ja siitä sitten esitutkimukseen, joka olikin erittäin perusteellinen. Saimme molemmat hyväksynnän leikkaukseen (vaimolla -8 näkö, mulla -6). Laajennustipat olikin aika tehokkaat, kun vielä seuraavanakin aamuna silmät oli kuin pöllöllä... Leikkausta jännitimme toki aivan perhanasti. Ensin odotushuoneesta hoitajan käsittelyyn, joka puhdisti silmänympärykset ja ripset sekä luomet antiseptisellä aineella (ei yhtään epämiellyttävää). Siitä sitten pienen odottelun jälkeen leikkauspöydälle (oikeastaan 2.0 versio hammaslääkärin tuolista). Oli muuten yllätys, kun lääkäri (Kai Noor, paikan omistaja) olikin nainen, jotenkin nimestä olin odottanut miestä. No, hän oli todella mukava ja puhui hyvää suomea. Selitti koko leikkauksen mitä tapahtuu seuraavaksi ja oli muutenkin sellainen luottamusta herättävä hahmo. Itse leikkaus sujui nopeasti. Mitään kipua en tuntenut, voisin ainoastaan kuvata sitä sanalla "hieman ällöttävä". Silmän tyhjiöpaineistus oli ehkä se pahin juttu, kun näkö katosi hetkeksi kokonaan. Toinen juttu oli hetkellinen palaneen hiuksen haju, laseroinnin aikana. No, juttu oli nopeasti ohi, sitten lepohuoneeseen makuulle. Tästä lepohuoneesta pitää sanoa, että oli liian kirkasta aurinkoisella kelillä, pelkät kaihtimet oli imo liian vähän suojaa. Pääsimme tästä sitten taksiin ja hotellille. Tästä alkoi ehkäpä koko reissun inhottavin osuus, nimittäin seuraavat 8 tuntia olivat melko kireät. Silmiä kirveli aika lailla ja ne vuosivat melko paljon. Tämä meni kuitenkin ohi, ja olimme vielä samana iltana syömässä kaupungilla. Seuraavana päivä oli sellaista hiekkaroskan tunnetta silmässä, mutta ahkeralla kosteutustippojen käytöllä se pysyi aika hyvin kurissa. Nyt leikkauksesta on 4 päivää, ja näkö on terävä (sormet ristiin, 1 kk sisällä tulee huononeminen tai sitten ei). Ajoin jo autoakin 250 km, no problem. Tässä nyt tipoitellaan vko antibioottia ja pari kk kosteutusta, mutta so far, so good! Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä ja voin suositella vilpittömästi Tallinnan Silmälaseria! Hyvä palvelu, kokenut lääkäri ja ennen kaikkiea halpa hinta! (Leikkaustakuu 3v, tekevät korjauksen jo 0,2 näöllä ja ilmaiset tarkistukset, toki Tallinnaan pitää mennä.)

Arvosana: 10

Kokemus: Ystävän kokemuksen pohjalta varasin itselleni Eiraan esitutkimusajan ja tutkimuksamalta istumalta leikkausajan Eiraan. Ensimmäiset lasit sain 11-vuotiaana ja 18-vuotiaana tehot vakioituivat -2.5 ja -1 sylinteria päälle. Nuorena jaksoin läträtä piilolinssien kanssa, mutta hajataittoa korjaavat piilarit tuntuivat epämukavilta ja ilman hajataiton korjausta kaukonäkö ei piilareilla ollut kovinkaan tarkka, siispä ajatus tarkasta näöstä ilman laseja tuntui todella houkuttavalta harrastusten vuoksi. Esitutkimuksessa minulle selvisi, että Eiraan oli tullut Smile-tekniikka uutena leikkausvaihtoehtona ja pyysin mieluiten leikkausta sillä, vaikka listahinta hieman suolaisempi olikin. Leikkauspäivänä jännitystä oli luonnollisesti melkoisesti ja hieman yllätyin ettei mitään rauhoittavia edes tarjottu, toisin kuin Eiraa suositelleelle ystävälleni. Eipä niille tosin paljoa tarvetta olisi ollut lopulta, leikkaustilan henkilökunta oli ystävällistä ja Harri Koskelan ote rautaisen varma. Puudutustippojen jälkeen asettiin paikalleen luomenlevittimet, jotka olleet lainkaan niin epämukavat kuin oletin. Laserkoneen pään ajaminen kiinni silmään ei ollutkaan lainkaan karmivaa. Alipaineote silmästä ei tuntunut lainkaan, koneen ilmoitettua ’suction on’ – ’ready’ alkoi itse laserointi, jonka aikana näkö pikkuhiljaa sumeni. Koskela selitti rauhallisesti mitä laser oli tekemässä ja operaatio oli ohi ennenkun tajusinkaan. Laserkone ajettiin pois päältäni ja Koskela poisti laserin leikkaaman ’lentikkelin’, joka vaati noin minuutin ronkkimista, muttei tuntunut miltään. Toisen silmän kohdalla SMILE-laser ei saanut alipainetta pysymään, syynä oli ilmeisesti osittain sarveiskalvon päälle kasvaneet verisuonet, nuoruuden piilarien liikakäytöstäköhän lie tulleet. Toiselle silmälle sovittiin uusi leikkausaika perinteisemmällä läppätekniikalla tehtäväksi. Minut ohjattiin odotustilaan suojalasit päässä, tunnin kuluttua Koskela tarkasti leikatun silmän ja varoitteli että puudutuksen poistuttua saattaa tulla ikäviä tuntemuksia. Mutta eipä tullut, ei minkäänlaista kuivuutta, roskan tunnetta tai särkyä. Pari pientä hiussuonta oli mennyt rikki ja pieni verenpurkauma näkyi päivän ajan. Näkö sen sijaan pysyi varsin sumeana seuraavaan aamuun ja melko sumeana vielä seuraavan päivän, jonka jälkeen maailma kirkastui ja näöntarkkuus oli parempi kuin laseilla korjattuna! Viikon kuluttua leikattiin toinen silmä Femto-amaris-tekniikalla. Läpän leikkaus oli operaationa täysin saman tuntuinen ja kestoinen kuin SMILE-operaatio kokonaisuudessaan ja tuntui tyhmältä siirtyä toisen koneen alle itse laserointiin. Tämä kone ei tullut kiinni silmään eikä tuntunut missään, mutta jonkinlainen palaneen hiuksen katku oli aistittavissa ja aikaa koko operaatioon meni kaksinverroin verrattuna SMILEen. Näkö oli tarkka heti laseroinnin jälkeen ja tunnin odottelun ja jälkitarkastuksen jälkeen pääsin kotiin. Osasin odottaa että silmässä on tuntemuksia enemmän kuin SMILE:n jälkeen mutta yllätyin puudutuksen kadottua miten hankalaksi olo meni parin tunnin ajaksi silmän vuotaessa solkenaan ja räpyttämisen ollessa epämukavaa. Pientä roskan tunnetta oli vielä aamullakin jäljellä, mutta kahden päivän kuluttua ei mitään oireita ollut jäljellä. Käytin antibioottitippoja reseptin mukaan, mutta kostutustipoissa vaihdoin saman tien geelimäisestä tipasta nestemäiseen, sillä geeli sumensi näön pitkäksi aikaa ja takertui silmäripsiin ikävästi. Kuivuuden tunnetta en kokenut missään vaiheessa. Nyt kuukausi leikkauksesta ei silmissä ole mitään epämukavuutta, aamuisin näkö erittäin tarkka, työpäivien jälkeisinä iltoina huomaa koko päivän tietokoneen näytön tuijottamisen jälkeen silmien väsyvän hieman ja pitää erikseen keskittyä näön tarkentamiseen. Jälkitarkastuksessa todettiin SMILE-tekniikalla leikatun silmän osuneen täysin nollaan, läppätekniikalla leikatussa oli -0,5 hajataittoa, mutta tämä saattaa kuulemma korjaantua nollaan parin kuukauden aikana. Elämä ilman laseja tuntuu mahtavalle ja helpolle enkä kadu hetkeäkään. Kaikki ennakkoon jännittäminen oli turhaa, itse leikkaus oli miellyttävämpi kuin normaali esim. hammaslääkärin tarkastus, saati hampaan paikkaus... Suosittelen leikkausta, ja etenkin SMILE-tekniikkaa ja Eiran sairaalan palvelua!