Arvosana: 10

Kävin viime viikolla Mehiläisessä silmäleikkauksessa ja suosittelen! On ihanaa olla vapaa rilleistä tai piilareiden kanssa säätämisestä. Ja näkö tuntuu paremmalta kuin ikinä rilleillä. Valitsin esitutkimuksen jälkeen Femtolasikin ja nappiin meni. Olihan se epämiellyttävää, mutta kyllä sen muutaman minuutin kesti. Hoitajat ja doctor pitivät jatkuvasti ajantasalla. Silmäleikkauksen jälkeen oli pari tuntia kaiherrusta ja roskantunnetta. Silmät myös vuotivat paljon. Hinta oli kova, mutta kaiken tämän arvoinen. Jälkitarkastus muutaman viikon päästä. Mahtavaa!

Arvosana: 8

Sain lasit 11-vuotiaana ja ennen leikkausta tehoja oli suunnilleen -2,75 hajataiton kera. Leikkauksessa kävin viime kesän lopuksi himpun päälle nelikymppisenä. Arvioinnissa lääkäri suositteli monovisiota ennakoimaan tulevaa ikänäköä sekä SMILE-menetelmää atooppisen ihon ja kuivien silmien vuoksi. Monovisiota en ottanut, en laseilla testatessa pitänyt eriparisista silmistä, mutta SMILEa olin ajatellut itsekin. Leikkaus tehtiin Mehiläinen Ympyrätalossa heinä-elokuun vaihteessa 2013, eli puolisen vuotta sitten. Itse operaatio oli potilaan kannalta helppo ja kivuton. Onneksi ohjeessa oli ottaa vahvat aurikonlasit mukaan, sillä kotiin lähtiessä silmät olivat erittäin valonarat. Ensimmäiset viikot piti nukkua "sukelluslasit" päässä, mikä ei ollut ihan niin mahdotonta kuin olin ajatellut. Ensimmäiset 2-3 kuukautta silmät olivat erittäin kuivat, tippoja kului urakalla. Näön toipuminen ei ollut kovinkaan nopeaa, siis mainoksiin verrattuna. Ensimmäisessä (1vko) tarkastuksessa likinäköä oli edelleen -1. Näkö koheni siitä hiljalleen, mitä seurasin omatoimisesti testaamalla kuinka kaukana olin tutuista tienviitoista ennen kuin sain kirjaimista selvää. 2-3 viikkon kuluttua uskaltauduin auton rattiin. Toisessa tarkastuksessa (1kk) toisessa silmässä oli -0,25 ja toisessa -0,5. Lääkärin arvion mukaan hidas toipuminen liittyi osin kuiviin silmiin. Istun työn puolesta päätteen ääressä ja kokouksissa ja näkö oli selvästi näissä koetuksella. Ponnisteluista tuli päänsärkyjä, joista en onneksi muuten yleensä kärsi. Pyysin ja sain reseptin kevyille laseille. Päätin kuitenkin toistaiseksi pärjätä töissäkin ilman laseja. Kävin tovi sitten 1/2 -vuotistarkastuksessa. Silmissä on edelleen hieman leikkauksen jälkeistä kudosta, sitä jonka aiheuttaa lievää sameutta pimeällä. Omasta mielestäni yleisnäkö on kirkastunut, joten paljoa sitä ei voi olla. Näkö on molemmissa -0,25, toisessa lisäksi sen verran hajataittoa, että olen oikeutettu korjausleikkaukseen. Pyysin ja sain päivitetyn lasireseptin. Nyt aion ne lasit myös hakea. Nyt tilannetta seurataan vielä kesään asti ja jos luvut ovat samat mietin tarkkaan menenkö uusintaleikkaukseen (sarveiskalvon hionta tai jotain sellaista) vai en. Täydellinen tämä näkö ei ole ja tippoja olen oppinut kantamaan mukana. Silmäni ovat tosin aina olleet kuivat, joten olen tarvinnut isäkostutusta jo aikaisemminkin. Se mihin tämä näkö EI riitä, on tekstin lukeminen etäältä. Se näkyy vapaalla siinä, että olen huomattavasti heikompi apukuski/navigaattori (meillä pidetään autoretkeilystä ilman GPS:ää), sillä en ehdi tavata teiden nimiä selville ennen kuin olisi jo pitänyt kääntyä. Se on haaste myös silloin jos pyörin itsekseni oudommalla seudulla. Näkö ei myöskään täysin riitä töihin, tai siis päätteelle kyllä, mutta valkokankaalla tai videoruudulla näkyvien esitysten tekstien lukemiseen ei. Tämä on jatkuvampi haitta, kun töissä kokouksia riittää. Aina ei voi tunkea eturiviinkään, kuten aikanaan koulussa ennen kuin ekat lasit hankittiin. Siitä huolimatta elämänlaatu on tältä osin silti kohentunut. Ensimmäiseksi aamulla ei tarvitse tapailla laseja sängyn viereltä. Uimahallissa näen muut uimarit muutenkin kuin utuisina hahmoina. Sateella ei tarvitse pyyhkiä linssejä jatkuvasti tai pakkasella odotella eteisessä huurun selkenevän ennen kuin voi astua eteenpäin. Jääkiekko-otteluissa kiekkokin löytyy kentältä ilman okulaareja :) Voittopuolisesti positiivinen juttu, joka olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo useita vuosia sitten.

Arvosana: 10

Tänään laseroitiin ikänäkö Supracor.menetelmällä. Plussaa oli ennen leikkausta lähelle yli 3 ja kauas yli 5. Leikkaus itsessään oli kivuton ja nopea. Puudutuksen loputtua silmissä tuntui kyllä kipua ja vetistys oli melkoista, mutta kipulääke auttoi. Esilääkityksen ja kipulääkkeen vuoksi olin kyllä melkoisen väsynyt ja kanttuvei. Tunti leikkauksen jälkeen oli lähinäkö nollassa - ilon itkuhan siinä pääsi! Kaukonäön tarkentumisessa menee kuulemma jopa muutama kuukausi, mutta jo nyt se on sillä tasolla että riittäisi autolla ajamiseen. Tähän mennessä kaikki on siis loistavasti. Lämpimät kiitokset leikkaavalla lääkärille Kimmo Liestolle ja hoitajille.

Arvosana: 10

Kävin FemtoLasik-silmäleikkauksessa 27.6.2013 Jyväskylän Mehiläisessä, kirurgina Petri Rekonen, ja tässä pitkäkö tarina silmäleikkauksesta, sen taustoista ja lopputuloksesta omalta kohdaltani. Olin 10-vuotias kun sain ensimmäiset silmälasini. Tuolloin, 26 vuotta sitten, olin pienessä maalaiskoulussani ensimmäinen "rillipää". Neljännen luokan luokkakuvassa otin vielä lasit pois, mutta sisuunnuin ja siitä lähtien lasit ovatkin nököttäneet nenällä käytännössä kaikki valveillaoloajat, piilolaseja en koskaan halunnut käyttää. Laserleikkaus oli käynyt mielessä siitä lähtien kun asiasta ensimmäisen kerran kuulin. Sisko kävikin leikkauttamassa omat silmänsä jo 12 vuotta sitten mutta siinä vaiheessa ajattelin vielä laserleikkauksen olevan lähinnä kauneusleikkauksiin rinnastettava turhake ja itsepintaisesti pidin lasit nenälläni. Tiedostin toki myös riskit jotka aiemmin olivatkin suurempia ja koska elämä sokeana ei houkutellut, ei koskaan tullut mieleen mennä itse oikeasti leikattavaksi. Viime vuosina asia on kuitenkin tullut useammin mieleen mutta koska itselläni on ollut jo vuosia ongelmana aika ajoin toistuvat iriitit (värikalvon tulehdus), arvelin ettei laserleikkaus sovi minulle. Purin siis taas hammasta ja annoin asian olla. Tänä kesänä sitten viimein asiat alkoivat lähteä rullaamaan nopeastikin, kaikki suunnitelmasta päätöksen kautta leikkaukseen tapahtui vain kolmessa viikossa! Minulla oli jo pitkään ollut samat silmälasit käytössä (lähes 13 vuotta) jotka olivat jo siinä kunnossa että oli syytä vaihtaa, vaikka mielestäni niillä vielä näinkin. Kävinkin silmälasiliikkeessä 6.6. jossa minulle tehtiin näöntarkastus ja todettiin että näköni on pysynyt samana kuin 13 vuotta sitten eli teoriassa vanhat lasit kävisivät yhä. Ostin kuitenkin uudet lasit koska vanhat olivat todella kuluneet. Sainkin uudet lasini 13.6. Seuraavat päivät meni uusiin laseihin totutellessa, lisäksi satuin sairastumaan pariksi päiväksi ja silmät alkoivat sen jälkeen tuntua siltä että iriitti olisi taas puhkeamassa, joten lääkitsin itseäni kortisonitipoilla. Näkö sumeni aika ajoin, välillä taas näkyi normaalisti, mutta tämä oli tuttua iriittikokemuksista. Uudet lasit lisäksi painoivat ja puristivat tietysti eri tavalla kuin vanhat, joten mielessä alkoi pyöriä ajatus: Mitä jos veisi tämän homman pidemmälle? Ryhdyin lukemaan netissä tarkemmin laserleikkauksista ja etenkin tästä uusimmasta FemtoLasik -menetelmästä. Opin samalla että iriitti EI ole este (kunhan se ei vain ole päällä leikkauksen aikaan) ja että toipumisaika leikkauksesta onkin melko lyhyt. Lisäksi hintakin yllätti - vaikka operaatiota ei missään tapauksessa voi halvaksi kutsua, olin jotenkin kuvitellut sen olevan vielä ainakin 2-3 kertaa kalliimpi. Asia alkoi kiinnostaa joten tulin puhuneeksi ajatuksistani niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja huomasin että yllättävän moni oli joko itse kokenut leikkauksen tai ainakin tuntevansa jonkun jolle leikkaus oli tehty. Puhuttiin että se on helppoa ja leikatut ovat olleet tyytyväisiä. Luin tämänkin sivuston leikattujen kokemuksia innokkaasti (ja koska nämä olivat mielestäni erittäin kiinnostavia ja näillä oli suuri vaikutus päätökseeni, päätin myös että jos itse päädyn leikkaukseen, kirjoitan omat kokemukseni tänne) ja lopulta sitten laitoin maanantaina 24.6. netin kautta yhteydenottopyynnön Jyväskylän Mehiläiseen. Yhteydenottopyynnön jättämisestä kului vain 10 minuuttia japuhelimeni soi. Sairaanhoitaja Mehiläisestä soitti ja kyseli hieman alkutietoja itsestäni. Olin valmistautunut siihen että ensin kutsutaan esitutkimukseen ja sitten joskus myöhemmin mahdolliseen leikkaukseen, ja kun kesälomakausikin on jo alkanut niin olin varma että homma menee jonnekin myöhäissyksyyn. Yllätyin kun hoitaja sanoi että tämän viikon torstaina 27.6. olisi vapaa aika esitutkimukseen ja samana päivänä voitaisiin leikatakin, mikäli esitutkimuksessa ei mitään ihmeellistä ilmene. Ilmoitin samantien että ok, minä saavun torstaina paikalle, yllättäen näin itsenikin. Maanantaista torstaihin ei ole pitkä aika mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Itse leikkaus ei jännittänyt (iriitin takia silmiäni oli ronkittu elämäni aikana jos jollain välineillä) mutta sen sijaan se jännitti, onnistuuko koko leikkaus kun iriittikin vielä näytti olevan tulossa enkä uskaltanut kortisonitippojakaan ottaa enää näin lähellä leikkausta. Näkö oli edelleen aika ajoin sumea eikä tilanne näyttänyt parantuvan lainkaan, pikemminkin päinvastoin.Torstaiaamuna olin jo varma ettei leikkaus onnistuisi, mutta päätin mennä kuitenkin Jyväskylään esitutkimukseen. Matkaa oli yli 100km ja lähdin matkaan omalla autolla. Saavuin paikalle 15 minuuttia etuajassa ja ilmoittautumisen jälkeen minut ohjattiinkin sairaanhoitajan toimesta jo heti muutamaan esitutkimukseen, mm. silmätopografiaan. Tutkimuslaitteet sijaitsivat hämärässä huoneessa jossa sermin takana näytti makoilevan kolme leikattua potilasta. Hoitaja kommentoi jotain radiosta juuri kuulemaansa johon nämä potilaat vastailivat - tuntuivat ainakin olevan hengissä ja hyväntuulisia! Mittausten jälkeen minut ohjattiin takaisin käytävälle odottelemaan lääkäriä. Odottelu tuntui kestävän ikuisuuden, näytettiin olevan aikataulusta hieman myöhässä. Lääkäri oli huoneessaan jonne ohjattiin hämärästä lepohuoneesta odotteluni aikana kaksikin potilasta. Kiinnitin huomiota siihen että kun nämä poistuivat lääkärin huoneesta ja lähtivät kävelemään epävarmasti poispäin, näiden kummankin silmälasittoman ihmisen kasvoilta kuvastui jonkinlainen ilon ja hämmennyksen sekoitus. Välissä lääkäri kävi leikkaamassa yhden potilaan, toimenpide näytti kestävän yhteensä noin 15 minuuttia. Lääkäri tuli ulos leikkaussalista ja otti minut vihdoin sisään esitarkastukseen. Kerroin että minulla saattaa olla iriitti päällä, ja yllätykseni oli melkoinen kun lääkäri totesi silmieni olevan kaikin puolin terveet eikä iriitistä tietoakaan. Näkötarkastuksessa sitten selvisi, että nämä uudet lasini (ja sitä myöten myös vanhat) olivat olleet melko pahasti pielessä: hajataittoa ei oltu toisesta silmästä korjattu lainkaan ja toisesta liikaa/liian vähän, ja lasien vahvuudetkin oli väärät: ainakin toisessa silmässä näköni oli oikeasti -3,5 mutta lasit olivat -4. Lääkäri sanoi että tästä syystä näen aika ajoin huonosti ja näkö tuntuu sumealta. Minulla oli ollut tällaisia "ajoittaisia sumentumisia" jo kolmisen vuotta, ja nyt vasta selvisi että kyse oli vääristä laseista eikä läheskään aina iriitistä! Tätä miettiessäni korvaan särähti lääkärin "kun sinut kohta leikataan" -kommentti ja hetken päästä minut kehoitettiin menemään takaisin odottelemaan sillä "kohta korjataan sinun näkösi". Leikkaus tulisi sittenkin toteutumaan ja vielä muutaman minuutin päästä! Tätä toivoinkin! En ehtinyt asiaa sen enempää miettiä kun hoitaja jo pyysi leikkaussaliin valmistautumaan. En ottanut rauhoittavaa lääkitystä vaikka sellaista toki tarjottiin. Myssy päähän, naaman puhdistus ja kolmea eri silmätippaa silmiin joista muistan toisen kirvelleen (tästä varoitettiinkin) ja kolmas oli puudutukseen. Sen jälkeen minut ohjattiin makaamaan leikkauspöydälle ja pään yläpuolelle vedettiin laserointikone, jonka hienoja valoja jäin katselemaan (punaiset valot näyttivät säkenöivän ilmassa, johtuu varmaan silmätipoistani). Mukavanoloinen teknikko jutusteli kanssani kuin kysymykseni olisi kiinnostanut häntä vaikka on varmasti vastaillut samoihin kysymyksiin ja kertonut samat asiat satoja kertoja. Odottelua ja jutustelua kesti 5-10 min jonka jälkeen Rekonen tuli paikalle ja operaatio alkoi oikeasta silmästä, vasen peitettiin. Ohjeeksi sain katsoa vihreää valoa aina kun sen vain näen. Ensin teipattiin silmäripset ja asetettiin luomenlevitin. Hieman epämukavaa mutta eniten minua häiritsi kirkas valo kun silmiä ei voinut enää räpytellä. Lääkäri onneksi himmensi valoa kun asiasta mainitsin. Tämän jälkeen oli läpän teon vuoro. Sitä varten silmääni kiinnitettiin jonkinlainen laite joka loi silmään alipaineen ja joka aiheutti näön mustumisen. Itse läpän teko ei tuntunut lainkaan, teknikko laski koko ajan sekunteja jotta tiesin milloin "silmäimurista katkaistaan virta" ja paine silmässä helpottaa (ja näen taas jotain). Tämän jälkeen oli itse silmäleikkauksen vuoro, tämä toimenpide ei tuntunut lainkaan ja kesti vain 20 sekuntia, mutta nenääni tuli ilotulitusrakettien/ruudin haju, oma silmähän se vain kärysi mutta tiesin sen kuuluvan asiaan. Lopuksi läppä laitettiin takaisin paikoilleen, mahdolliset ilmakuplat yms poistettiin sivelemällä silmän pintaa minikokoisella "ikkunalastalla". Lääkäri selosti koko ajan mitä tapahtuu, mikä oli hyvä asia. Tämän jälkeen homma oli valmis ja siirryttiin vasempaan silmään, ja oikea silmä peitettin. Vaikka operaatio oli sama vasemmassakin silmässä, jostain syystä tämän silmän kanssa tunsin kipua etenkin paineistuksen yhteydessä ja kirkkaan valon vuoksi. Ei lainkaan mukavaa, mutta kyllähän sen kesti kun tiesi toimenpiteen olevan pian ohi. Vasenkin silmä tuli leikattua ja lääkäri sanoi että nyt näkösi on korjattu. Sain luvan nousta leikkauspöydältä ja pettymys oli suuri kun näin edelleen kaiken sumeasti, samalla tavalla kuin aiemmin ilman laseja. En kuitenkaan sanonut mitään vaan seurasin hoitajaa hämärään lepohuoneeseen jossa olikin kaksi aiempaa potilasta vielä lepäilemässä ja toivottivat tervetulleeksi kerhoon. En malttanut olla kysymättä kohtalotovereiltani: "Luulin että näkö on korjattu mutta näen edelleen todella sumeasti, oliko teilläkin sama juttu?" Molemmat vastasivat että "kyllä vain, mutta nyt alkaa näkö pikkuhiljaa parantua". Huh mikä helpotus! :) Lepohuoneessa söin tarjoiltua suklaata ja join kahvia ja vaihdeltiin leikkauskokemuksia kahden muun potilaan kanssa. Jossain vaiheessa päätin laittaa silmälasini päähän ja kun huomasin että niillä en näe senkään vertaa mitä ilman laseja näin niin tajusin että jotain on oikeasti muuttunut! Yksi toisensa jälkeen muut kohtalotoverit ohjattiin pikkuhiljaa pois lepohuoneesta ja minä jäin vielä yksin lepäilemään (olin päivän viimeinen leikattava). Tunnin lepäiltyäni hoitaja kyseli haluaisinko kenties jo lähteä, mutta koska en hämärässä huoneessa tuntenut näkeväni edes parin metrin päässä olevan kellon aikaa selvästi vaan kaikki näytti sumuiselta, päätin jäädä vielä hetkeksi lepäämään. Hoitaja kuitenkin jätti lepohuoneen oven auki, ja vaikken tuoliltani nähnyt kuin oven takana olevan käytävän kulman, tajusin että näen sen selvästi, enkä aiemmin olisi erottanut noin kaukana olevia kohteita. Taas muutos entiseen! Kymmenisen minuutin kuluttua hoitaja kyseli uudelleen haluaisinko lähteä ja ajattelin kokeilla onneani. Huoneesta poistuttuani näin ihmeekseni käytävän päähän vaikken nähnytkään kunnolla lähelle. Lääkäri tarkisti pikaiseti että läppä oli kunnolla paikoillaan ja sitten tarkistettiin taas näkö. Näin näkötaulussa yhä pienemmät tekstit ilman arvailuja 1.0:aan saakka. Lääkäri sanoi että tämä lupaa hyvää: näköni on nyt huonoimmillaan mutta minulla on silti 100% näkö joka vastaa "normaalia" näköä. Näkö tulee kuulemma vielä parantumaan joka tarkoittaa että minulle tulee erinomainen näkö. Sain lääkereseptejä ja toimintaohjeita ja sitten pääsin lähtemään, kasvoillani varmasti samanlainen ilon ja hämmennyksen yhdistelmä jonka olin muiden potilaiden kasvoilla aiemmin huomannut. Ulkona huomasin ihmeekseni näkeväni kadun päähän kauemmas kuin koskaan laseilla, vaikka 0-3m etäisyydellä olikin hieman sumuista. Kiertelin kaverin kanssakaupungilla ihmetellen tarkkaa näköäni ja hain apteekista silmätipat jonka jälkeen etsin ruokapaikan. Tarkoituksenani oli katsoa miten näkö palautuu pikkuhiljaa, jos ruokailun jälkeen näkö on hyvä, ajan saman tien kotiin vaikkei lääkäri sitä suositellutkaan, mutta jos en koe näkeväni riittävän hyvin, jään kaverin luo yöksi Jyväskylään. Neljä tuntia leikkauksen jälkeen koin kuitenkin näkeväni niin hyvin että lähdin ajamaan. Huomasin hyvin nopeasti että päätös oli oikea: vaikka auton mittaristo ei täysin terävältä näyttänytkään, näin kuitenkin ulos autosta ja kaukaisuuteen paremmin kuin laseilla koskaan, joten ajomatkakin oli silkkaa nautintoa. Seuraavana aamuna herättyäni huomasin etten näe kunnolla edes yöpöydällä olevaa kelloani, vaikka eilen illalla vielä lähinäkökin oli tullut paremmaksi. Näkö oli siis huonontunut eilisestä! Nousin ylös ja katsoin ikkunasta ulos: näin edelleen kauas todella terävästi. Soitin aamupäivällä lääkärille ja kyselin asiasta, ja lääkärin mukaan tämä on täysin normaalia: likinäköisenä aivoni olivat päässeet helpolla aina kun katsoin lähelle, mutta nyt kun en ole enää likinäköinen, aivot joutuvat opettelemaan lähelle tarkentamisen uudelleen. Kaiken lisäksi aivot unohtavat osan päivällä oppimaansa, ja tämän vuoksi aamuisin lähinäkö on heikoimmillaan. Tämä "aamusumeus" saattaa kuulemma kestää 1-2 viikkoa jonka jälkeen lähinäkökin on kirkas heti aamuisin. Vaikka leikkauksesta on tätä kirjoittaessani kulunut vain kaksi päivää, oli lähinäkö tänä aamuna jo selvästi parempi kuin eilen, joten elämä kirkastuu koko ajan lisää! Lopullinen arvio tehdään sitten kuukauden kuluttua jälkitarkastuksessa. Pitkän tarinan päätteeksi voin vain sanoa samaa kuin niin monet leikkauksessa olleet: Yksi parhaita päätöksiäni koskaan ellei paras, ja ainoa negatiivinen asia on se etten mennyt leikkaukseen jo aiemmin.

Arvosana: 10

Tänään tuli 2 viikkoa leikkauksesta, ja olen niin tyytyväinen, että vihdoin uskalsin mennä! Koko prosessi meni nopeasti ja ammattitaitoisesti aina esitutkimuksesta leikkaukseen ja jälkihoitoon. Tunsin olevani hyvissä käsissä! Ympyrätalon Mehiläisen leikkaava lääkäri Kimmo Liesto oli asiantunteva ja asiakkaan erittäin hyvin huomioiva, ja hänen muu henkilökuntansa osaavaa ja mukavaa. Mikään ei sattunut eikä paniikki iskenyt. Koko ajan näki jotain, erivärisiä valoja lähinnä, ja koneet surrasivat. Ikävimmältä tuntui silmää auki pitävä rautalankasysteemi, mutta sekään ei ollut ovin paha - ja aikahan oli tosi lyhyt, koko juttu kesti varmaan noin vartin kokonaisuudessaan. Tunti leikkauksen jälkeen silmät vuotivat aika paljon, mutta lepäilin pehmeässä nojatuolissa viltin alla ja kuuntelin musiikkia silmät kiinni. Sain kipulääkkeenkin, vaikka juurikaan ei mitään tuntemuksia ollut. Näkö oli aikaisemmin noin -4 molemmissa silmissä ja pientä luku- ja hämäränäön heikkenemistäkin havaittu. Nyt näen loistavasti, enkä vielä tarvitse lukulasejakaan kuin aivan tihrupienen tekstin lukemiseen. Näkö oli hyvä jo heti samana päivänä, hieman tuhruisuutta tosin oli, mutta sekin hävisi iltaan mennessä. Suurin vaiva oli kahden ensimmäisen päivän valtaisa silmätippojen määrä; tuntui, että niitä pitää laittaa aivan koko ajan (17 tippaa /vrk eli noin vajaan tunnin välein + halutessa vielä kostutustippoja sai laittaa lisääkin...) Nyt tarvitsee enää kostutustippoja laitella muutamia kertoja päivässä. Mutta loppujen lopuksi pieni vaiva se on siitä, että nyt näkee ilman rillejä! Joka aamu herätessä tulee väkisinkin hymy huulille: ah niin, minä tosiaan näen! :-)

Arvosana: 10

Menin leikkaukseen 29.5.2012. Olin leikkaukseen mentäessä 23-vuotias. Eräs ihminen lupasi minulle lahjaksi silmien laserleikkauksen mikäli valmistun, joten rahoitus oli sitä kautta kunnossa. Lahja oli/on maailman paras lahja. Leikkaava lääkäri oli Juhani Pietilä. Kyseinen mies tietää mistä puhuu. Ei ollut epäilystäkään hänen ammattitaidostaan. Silmieni vahvuus oli -3.75 molemmissa silmissä. Leikkaus sujui erittäin hyvin. Pietilä sanoi että leikkaus sujui parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt näen paremmin kuin ikinä olen nähnyt - laseilla tai ilman. Näköni oli leikkauksen jälkeen 150% eli pääsisin heittämällä vaikka suihkukonelentäjäksi. En huomaa edelleenkään näkökyvyssäni merkkejä heikkenemisestä. Kun lähdin kotiin mehiläisestä niin tunne oli sanoin kuvaamaton. Mielentöntä taas nähdä omin silmin! Tosin kaikki valot olivat erittäin kirkkaita. Viikko leikkauksen jälkeen sai mennä saunaan. Se vasta olikin jotain kun siellä näki! Voin lämpimästi suositella Juhani Pietilää!

Arvosana: 10

Halusin vielä täydentää aikaisempaa arviotani. Leikkauksestani on nyt muutaman päivän vaille puoli vuotta ja näkö on edelleen täydellinen. Lopputarkastuksessa todettiin, että näin leikkauksen jälkeen paremmin, kuin mitä näin ikinä laseilla/piilolinsseillä. Silmien kuivuudesta kärsin aluksi jonkin verran ja kannoinkin tippoja mukana. Nykyään en niitä pidä edes mukana ja tosi harvoin tuntuu silmät kuivilta (välillä kyllä ennen leikkaustakin tuntui silmät kuivilta, joten tämä on ihan normaalia), muttei niin pahasti että jaksaisi edes vaivautua kaivamaan tippoja esille. Alkukuukausina näkyi joidenkin valojen ympärillä kehät ja myös esimerkiksi elokuvateatterissa näkyi tekstitykset vähän sumuisina. Nykyään tämänkin ongelma on huomaamatta hävinnyt. En voisi olla tyytyväisempi tähän elämään uusien silmien kanssa!

Arvosana: 10

Femtolasik -leikkaus tehtiin eilen, lääkärinä oli Jarno Ylitalo ja lasini olivat voimakkuudeltaan -3,75 / -3,25, joskin näköni oli itse asiassa aavistuksen huonompi. Leikkausta edeltäneissä tarkastuksissa saatiin oikein hyvin selville varsinaiset arvot, joita en juuri nyt muista. Kokemuksena leikkaus ja ennakkotutkimus jäivät oikein positiivisina mieleen. Henkilökunta oli asiansa osaavaa ja mukavaa. Itse leikkausta en oikein osannut jännittää kuin vasta itse operaation aikana. Puuduttavat silmätipat olivat kivuliain asia koko aikana, sillä ne kirvelivät hieman. Tämän lisäksi itsellä silmät ovat herkästi vuotavaa mallia ja kyynelten erittyminen leikkauksen aikana oli epämiellyttävää. Kokonaisuutena leikkaus oli kuitenkin varsin helppo kokemus. Heti leikkauksen jälkeen ja loppupäivän näkö oli sumuinen, joskin "verhon" takaa näkyi jo kirkkaasti eteenpäin. Tätä kirjoittaessani näköni on jo aivan erinomaisen tuntuinen. Tippoja saa tiputella ahkerasti, joskin todennäköisesti juurikin tämän vuoksi ei minkäänlaista kuivuuttakaan ole vielä päässyt häiritsevästi tulemaan. Minkäänlaisia lopullisia tuloksia näöntarkkuuden suhteen ei voi tietenkään vielä sanoa, mutta fiilis on silti aika uskomaton! Voin lämpimästi suositella niin Mehiläistä, Jarno Ylitaloa kuin myös femtolasikia ylipäätään. Jos taloudellinen tilanne kestää, niin en näe mitään syytä miksikö ei mennä leikkauttamaan silmiä. Menisin ehdottomasti uudestaan!

Arvosana: 9

Kävin Tampereen Mehiläisessä Femtolasikissa tasan kaksiviikkoa sitten. Leikkauksen teki Juhani Pietilä. Silmien lähtötilanne oli -4,75, ja 4,5 ja ikänäköä alkoi jo olla. Palvelu oli oikein hyvää ja kaikki mukavia, erityisesti hoitaja jäi mieleen. Leikkaus oli hieman epämielyttävä ja jännitin sitä kovin, mutta hoitaja piti kädestä ja toimenpide oli nopea. Kipua en muista kokeneeni. Leikkauksen kulun selostaminen oli aivan ehdotonta, jotta pysyin rauhallisena ja tiesin toimenpiteen olevan pian ohi. Pisteen katsominen hieman tuoti vaikeuksia, se hajosi välillä. Läpän sulkemisen jälkeen, en meinannut sitä heti löytää. Leikkauksen jälkeen, jo ennen tuolista nousemista, sain suklaata ja appelsiinimehua. Se hieman yllätti, mutta oli varmasti hyvä, että verensokerit pysyivät kohdallaan. Onneksi ei heti leikkauksen jälkeen tavinnut muuta kuin istua silmät kiinni mukavassa hämärässä huoneessa hierontatuolissa ja kuunnella radiota. Hoitaja pisti välillä tippoja, toista silmää särki jonkin verran, mutta se meni ohi, kun siinä noin puolitoista tuntia istuskeli hierottavana. Silmät testattiin ja näin jo aika hyvin. Toisesta silmästä leikatiin ns. lukusilmä ja sillä näin lukea jo samana iltana. Lääkäri oli varoitellut, että voi olla että lukemiseen totuttelu vie aikaa, mutta onneksi ei vaatinut. Apteekkiinkin meno sujui hyvin ja olisin kyllä päässyt omin voiminkin yleisillä kulkuneuvoilla kotiin, mutta oli mukavaa, kun joku vei kotiin. Valonaratkaan silmäni eivät juuri olleet. Ohjeita sain hyvin ja perusteellisesti ja tippoja otin kuurini. Nyt huomaan, että kosteustippoja en oikein muista ottaa päivisin, koska silmät eivät ole kuivat. Iltaisin ja aamuisin otan öljytipan. Aamulla silmät ovat kuivat, joten silloin tipan kyllä muistaa ottaa. Katsotaan, mitä lopputarkastuksessa saadaan arvoiksi. Hieman luulen, etten ihan niin hyvin näe kauas kuin laseilla, mutta minä näin silloin tosi hyvin, aina pienimmänkin rivin. Hämäränäöstä en näin kesällä osaa vielä sanoa mitään. On kuitenkin mukavaa, kun ei tarvitse aina ensimmäiseksi etsiä aamulla silmälaseja ja piilareittein kanssa ei tarvitse puljata. Kaiken kaikkiaan, näin lyhkäisellä kokemuksella oikein hyvä juttu.

Arvosana: 10

Kävin 19.4. molempien silmien Femtolasik leikkauksessa. Minulle tehtiin myös silmien kovetushoito, koska haluttiin varmistaa, että silmien kalvon paksuus jää riittävän suureksi. Minulla oli molemmissa silmissä noin -6. Saavuin Ympyrätalo Mehiläiseen ja siellä minut ohjattiin tarkastuksiin ennen leikkausta. Tarkastukset olivat samat kuin soveltuvuustarkastuksessa. Sitten olikin pienen odottelun jälkeen jo laseroinnin vuoro. Minulle kerrottiin ohjeita, jotka olin kuullut jo monta kertaa aiemmin ja olisikin tehnyt mieli kertoa "joojoo aloitetaan jo!". Sain monta pakettia silmätippoja mukaan ja ohjeet. Siirryin operointituolille ja koko homma alkoi. Minulla kun piti tehdä myös kovetushoito, niin tavallisen operaation lisäksi läpän sisään laitettiin jotain vitamiinitippoja seuraavaa vaihetta varten. Läpän teko oli hieman epämiellyttävää, kun silmää painettiin. Tuntu siltä kuin silmää painaa niin kovasti, että se sumenee. Paine oli samanlainen. Sitten oli itse laserin vuoro ja sekin oli hieman epämiellyttävää, kun haistoin palanutta. Laseroinnin jälkeen laiteltiin tippoja ja läppä laitettiin kiinni ja lisää tippoja. Leikkaus oli ihan siedettävä ja lyhytkestoinen. Sitten kun minulla oli tuo perusvaihe ohi, niin oli vuorossa kovetushoito. Saavuin eri huoneeseen, jossa silmiini laitettiin tippoja 30min ajan 3min välein. Tämä vaihe oli ihan ok, koska silmiä sai välissä pitää kiinni. Siinä peiton alla oli ihan mukava olla. Seuraavaksi tuli kuitenkin itse kovetusvaihe... Toiseen silmääni laitettiin levitin ja silmän eteen uv-lamppu. Nyt oli siis tavoitteena katsoa lamppua 20min. 5min meni ihan helposti, mutta sen jälkeen silmää rupesi särkemään. Siinä tuli ehkä vähän epätoivonen olo, vaikka hoitaja yrittikin jutella minulle ja saada ajatuksiani muualle. Tuo 20min tuntui kuitenkin käsittämättömän pitkältä! Valon katsominen loppuvaiheessa tuntui kuin auringon katsominen...harmi vaan ettei katsetta saanut käännettyä. Sitten kun molempiin silmiin oli tehty tämä sama (olin ihan itkun partaalla, koska tämä oli hirvein kohta koko leikkauksessa, vaikkei tämä tuohon perus femtolasikiin edes liity). Lääkäri tarkisti silmäni ja käski minun lähteä apteekkiin ostamaan reseptilääkkeet. Olin lukenut aiemmin siitä, että ihmisten on pitänyt välissä käydä apteekissa, mutta olin silti aivan kauhuissani. En saanut silmiäni kunnolla auki ja kävelin sitten puolisokeana apteekkiin aurinkolasit päässä. Olin ilmeisesti suht säälittävän näköinen, koska ihmiset väistelivät minua ja availivat ovet minulle. Jotenkin kummasti selvisin apteekista takaisin odotustilaan ja hoitaja tuli laittamaan juuri ostamiani tippoja silmiini. Tässä välissä soitin itkuisen puhelun äidilleni, ja toivoin ettei vieressä istuneet tarkastukseen menijät ihan kauhistuneet pillityksestäni :) Sitten oli viimeisen tarkastuksen aika ja lääkäri laittoi vielä tippoja silmiini. Tipat auttoivat hieman ja pystyin avata silmiä vähän enemmän. Voin kyllä sanoa, että koko loppupäivä itselläni oli ihan kauheeta, kun en saanut silmiäni kuin vain raolleen. Tippojen laittaminenkaan ei hirveästi tätä oloa helpottanut. Olin kuitenkin tyytyväinen, koska näin kuitenkin tosi hyvin! Joskin hieman utuisesti. Kotona vielä laitoin ohjeiden mukaisesti tippoja ja rupesin nukkumaan. Nyt aamulla herätessä kaikki kipu ja roskan tunne silmissä on kadonnut. Näkö ei ole vielä tarkka ja on utuinen, mutta kyllä se tästä kirkastuu. Vaikka kokemus olikin hyvin epämiellyttävä minun tapauksessani, ei missään vaiheessa varsinaisesti pelottanut, että jokin olisi mennyt pieleen. Mehiläisessä oltiin todella mukavia ja suosittelen kyllä lämpimästi.

Arvosana: 10

Itselläni on nyt runsas vuosi kulunut leikkauksesta. Näkö on pysynyt erittäin tarkkana (joskus on tullut vertailtua näkökykyä ihan tavallisen hyvin näkevien kavereiden kanssa, ja olen pystynyt lukemaan esimerkiksi tekstit paljon kauempaa kaverit jotka eivät ole koskaan kokeneet silmälaseja tarvitsevansa). Toisaalta uskon olleeni erittäin onnekas, kun suurista miinuksista saatiin kertaheitolla näkö lähelle nollaa. Kuulemma aina ei näin hyvä tuuri käy. Kosteutustippojen, joita suositeltiin käytettäväksi puoli vuotta tai tarpeen mukaan pidempään, käytön "unohdin" jo jossain kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. En vaan kokenut enää tarvitsevani niitä. Silmien kuivumista en ole sen koommin havainnut. Joskus aamuisin silmät ovat vähän jumissa (ennen aamupesua), mutta yhtälailla rähmäisiä ne olivat aamuisin jo ennen leikkausta. Ehkä olen vain tavallista onnekkaampi. Kaikkien tulee toki tehdä päätös leikkauksesta itse ja kantaa siitä itse vastuu. Itse annan leikkaukselle edelleen puhtaan kympin. Katsotaan taas parin vuoden päästä uudelleen :-)

Arvosana: 10

Lähtökohta -3,25 ja -4,25 hajataittoa 1,25, femtolasik leikkaus. Käyttänyt laseja n. 35-vuotta, piilolaseja 25-vuotta . Olin esitutkimuksessa 15.12 ja leikkaus 20.01 lääkärinä Jarno Ylitalo En lukenut etukäteen silmäleikkauksesta paljoakaan nettikirjoituksista, joten en varmaan osannut jännittää leikkausta yhtään etukäteen. Esitutkimus oli normaali täällä kirjoitettu toimenpide, mutta Jarno halusi vielä tarkastaa silmäni tarkemmin, joten kävin alkuviikolla ennen leikkausta toisessa tutkimuksessa jossa silmiini laitettiin laajentavia tippoja. Leikauspäivänä silmät varmistettiin vielä kolmannen kerran ja sitten pyydettiin menemään leikaushuoneeseen valmistautumaan. Huoneessa oli hoitaja ja koneenkäyttäjä ja silmätippoja alettiin laittamaan silmiin monta kertaa. Ei todellakaan tarvinut pyytää mitään lisätippoja. En osannut vielä tässäkään kohtaa jännittää, mutta kun menin tuolille makaamaan koneen alle ja laitteet lähestyivät silmää niin pulssi alkoi nousemaan. Luomenlevitin ei tuntunut miltään eikä läpän tekokaan, koska siinä tilanteessa silmä ei nää mitään. Koneenkäyttäjän ajan laskeminen rauhoitti, kun tiesi toimenpiteen olevan käynnissä, mutta mitään kipua ei tuntunut. Itse keskityin rentoutumaan ja hengittämään rauhallisesti, hoitaja silitteli kättä koko toimenpiteen ajan. Ennen korjauslaserointia mietin, miten voin katsoa pistettä suoraan, ettei silmä lähde harhailemaan, mutta sain silmän helposti "lukittua" pisteeseen. Ensimmäisen silmän jälkeen, toisen leikkaus olikin helpompi, kun huomasi ettei toimenpide satu ja sitä osasi jo hyvin rentoutua. Toimenpide oli ohi hetkessä ja tarjottiin jo leikkaushuoneessa tuoremehua ja sitten hämärään huoneeseen lepäämään. Hoitaja katsoi että tippojen laitto silmään onnistuu ja sanoi että voin mennä huoneesta käytävällekin, mutta valot saattavat olla liian kirkkaat. Maltoin istua n.10 min huoneessa kun lähdin käymään wc:ssä katsomassa miltä silmät näyttää. Noin 40 min kuluttua Jarno tuli hakemaan huoneeseensa ja katsoi silmät mikroskoopilla ja kaikki näytti olevan kunnossa joten pääsin lähtemään kotiin. Kävin alakerran apteekissa ja sieltä junaan. Asemalle päästyäni hyppäsin autoon ja ajoin kauppaan ostoksille ja sieltä vasta kotiin. Toimenpiteen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia särkyjä eikä silmät ole vuotaneet kertaakaan, aivan kuin olisi ollut piilolasit silmissä. Tärkeintä on laittaa silmätippoja leikkauksen jälkeen, ettei läppä pääse kuivumaan, joten laitoin puhelimen muistuttamaan monta kertaa päivässä. Viikko leikkauksen jälkeen läpät olivat kiinnittyneet kunnolla eikä kuivumista ollut tapahtunut. Kosteustippoja käytin kuukauden ajan leikkauksesta, mutta kun en tuntenut tarvetta jätin ne pois. Lopputarkastus oli Maaliskuun alussa ja silmät täysin parantuneen. Vasemmassa kaukonäkö ja oikeaan jätettiin ikänäköä varten -0,75. Nyt näkee ilman laseja kauas sekä lukea. Näkö on parempi kuin laseilla. Lääkärinä Jarno on aivan mahtava persoona, osaa ottaa potilaan huomioon ja uskon että saa jännittävän potilaankin rauhoittumaan huumorillaan ja käytöksellään. Todellakaan ei ollut liukuhihnamaista toimintaa, vaan rauhallista ja kuuntelevaa. Kiitos myös ammattitaitoisille ja mukaville hoitajille.

Arvosana: 10

Kävin molempien silmien Femtolasik leikkauksessa ma 13.2.Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja asiakasta huomioivaa koko toimenpiteen ajan ja sen jälkeenkin.Erityiskiitos lääkäri Petri Rekoselle,yksi sympaattisimmista lääkäreistä joita olen tavannut.Kertaakaan en tuntenut minkäänlaista pelkoa tai jännitystä.Tunsin vain että olen osaavissa käsissä.Leikkaus sujui hyvin,nyt ainoastaan tuota kuivuuden tunnetta,jonka johdosta käytän kostutustippoja useita kertoja päivässä,lääkäri mainitsikin silmien pintojen olevan kuivahkot.Laseja käytin 30 vuotta ja tämä tila on edelleen aivan uskomaton!Suosittelen lämpimästi kaikille,tää on aivan mahtavaa!Kesää ja uusia aurinkolaseja odotellessa!!!

Arvosana: 10

Olen 42-vuotias. Asun pääkaupunkiseudulla. Silmälasit minulla on ollut 31-vuotta. Piilolinssejä olen käyttänyt säännöllisesti aina urheillessani. Vaimoni oli leikkauttanut silmänsä jo muutama vuosi sitten. Päätin tehdä saman. Luin kokemuksia täältä ja muualta. Ymmärsin, että lähes kaikki leikkaukset olivat sujuneet toivotusti mutta osa ei. Nämä jälkimmäiset jäivät kummittelemaan mieleeni niiden tilastollista todennäköisyyttä huimasti enemmän. Leikkausta edeltäneen viikon aikana nukuin noin kolmetuntisia yöunia. Torstaina kävelin työpaikaltani Ympyrätaloon. Luulin hallitsevani jännitykseni mutta kuitenkin unohdin kännykän töihin. Ihana työtoverini toi sen minulle; hänet nähdessäni tajusin pelkääväni leikkausta aivan todella. Halaus oli tarpeen! Sitten tarkastukseen. Mehiläisen tiimin inhimillisesti lämmin ammattitaito oli mykistävää. Ensin silmäni tarkasti tavattoman ystävällinen hoitaja. Hän totesi mm. sarveiskalvoni riittävän paksuksi leikkaukseen. Sen jälkeen minut talutettiin optikon luo. Optikko tunnisti silmälasini Instrussa vuonna 2007 myydyksi malliksi; aloin olla aika luottavainen tällaisen porukan kanssa, koska hän oli oikeassa. Viehättävä optikko myös kykeni opettamaan minulle sen, että vasen silmäni oli dominoiva. Olen siis oikeakätinen, mutta vasensilmäinen... Metsästysharrasteeni vuoksi hän oli kuitenkin taipuvainen suosittelemaan, että silmäni leikattaisiin siten, että kaukonäkö rakennettaisiin oikeaan ja lukunäkö vasempaan silmään. Tällä juoksutuksella tapasin kirurgi Juhani Pietilän. Hän kävi lyhyen keskustelun optikon kanssa ja he molemmat päättyivät optikon suosittelemaan ratkaisuun. En löytänyt perusteita kiistää tulemaa. Optikko poistui ja Pietilä kertoi silmistäni enemmän kuin saatoin niihin sisältyvän. Lisäksi hän kertoi leikkausmenetelmästä, sen kehityksestä, riskeistä, onnistumisista eri ikäkausissa ja pyysi allekirjoituksen suostumukseen. - Olin sellaisessa ammattitaitoisessa myllyssä, jonka peruspiirteet aion varastaa omaan työyhteisööni. Leikkaukseen. Laserhuoneeseen minut haki selvästi hyvin kokenut sairaanhoitaja. Hän näki tai aisti jännitykseni ja kysyi, haluaisinko jotakin rauhoittavaa. Ajattelin, jotta minähän en mitään tarvitse mutta onnekseni suustani päästin muuta. Sain pienen ruiskullisen nestemäistä diapamia. Otin silmälasit nenältäni ja katsoin niitä. Toivotin ne helvettiin! Asetuin selälleni kovahkolle, lähes vaakatasossa olevalle leikkaustuolille. Huoneessa oli kirurgin ja sairaanhoitajan lisäksi leikkauskoneenkäyttäjä (en keksi tässä yhteydessä parempaa termiä nyt arvostamalleni uudelle ammatille). Minua pelotti hirvittävästi mutta en uskonut kenenkään sitä näkevän. Erehdyin. Sairaanhoitaja otti voimakkaan otteen vasemmasta ranteestani. Olen yhtä kaukana romantikosta kuin kuu maasta, mutta tuon otteen rauhoittava voima oli maaginen. Leikkaus alkoi oikeasta silmästäni, joka oli heikkoudeltaan miinus kuusi. Pietilä kertoi rauhallisella, lämpimällä äänellään, mitä tapahtuu. Koneenkäyttäjä puolestaan laski sekuntteja. Mummoni silmät omannut hoitaja piti kiinni ranteestani. Läppä ylös, kanjonit alas ja seuraavaan silmään. Kerran hoitaja pyysi kohdistamaan katseen vihreään pisteeseen. Kaikkiaan kaksikymmentäseitsemän sekunttia! Nautintoa se ei ollut mutta kipuakaan en tuntenut. Palaneen lihan käryä en haistanut. Vasenpaan silmään. Miinusta neljä ja puoli. Se dominoiva silmä. Sama proseduuri. Ja nyt sen haistoinkin. Kaksikymmentäviisi sekunttia. Sitten se oli ohi. Hoitaja pyysi nousemaan ylös ja niin tietysti teinkin. Pelkäsin avata silmäni. Avasin ja näin :-) Sameasti mutta sumun läpi tarkemmin kuin koskaan sitten lapsuuden. Tunsin kiitollisuutta. Mutta koska olen suomalainen, tein kaikkeni sen peittääkseni. Hoitaja saattoi minut huoneeseen, jossa valoisuuden taso oli matala ja jossa oli muutama leposohva vieruspöydillään. Olin onnellinen: Näin, eikä minuun koskenut. Kaiken tämän tärkeän lisäksi minulle tarjoiltiin kahvia, tuoremehua ja suklaata. Huoneeseen saatettiin myös kaksi muuta leikattua. Yhteisöllisyys oli silmiinkosketeltavaa mutta koska edelleen pelkäsin näköni puolesta, en uskaltanut katsoa kumppaneihini. Kuulin, kuinka tonen soitti äidilleen, ruotsiksi. Tosiasia oli, että aluksi näkökyky oli vain puolituista. Silti halusin lähettää tekstiviestit kotiin ja läheisille työtovereille, että näkemisiin. Melkein itkin, kun kuulin vastauspiippauksia. Uskoakseni vajaan tunnin kuluttua tuo fantastinen hoitaja saattoi minut Pietilän luo. Olin jo mielessäni korottanut hänet portaille, joilla messiaat ylös kannetaan. Hän kertoi hymyillen jatkosta. Minäkin uskalsin jo hymyillä. Marssin Pietilän laatiman testin mukaisesti ihan omilla silmilläni maksamaan ja sitten alas apteekkiin. Vastoin Pietilän pienyrittäjyyttä suosivaa kehotusta, en mennyt kadun yli vaan ihan siihen läheisimpään apteekkiin. Sain sieltä geelejä, joita en kyllä vieläkään osaa käyttää. Apteekin pieni muovipussi kädessäni palasin Pietilän luo. Hän katsoi silmiini ja totesi kaksi kertaa, että perfekto. Itse mietin mielessäni, että tällaisista ihmistä tuo termi oikeasti rakentuu. Kättelin kirurgin poistuessani mutta olisin toivonut kyenneeni lausumaan jotakin sopivaa mutta ei-ylitsevuotavaa. Pelkäsin, koska leikattaessa aina voi mennä pieleen. Osaltani pelkäsin turhaan. Kiitän, koska ammattitaidolla liikaa ei jätetty sattumalle. Suosittelen, koska näen nyt hyvin kauas ja lähelle.

Arvosana: 10

Nyt vuorokausi Femtolasik-operaation jälkeen jälkioireet hävinneet täysin. Ei mitään roskantunnetta tms. Valonarkuutta on hiukan, ei kuitenkaan mitään aurinkolaseja tarvi enää. Suorittava kirurgi oli Juhani Pietilä, rautainen ammattilainen (+ 15000 operaation kokemus?). Kertoi koko ajan mitä tapahtuu, ja mitä seuraavaksi. Tiimi oli myös loistava. Kiitos heille myöskin. Operaatio itsessään oli kivuton. Itse sanoisin, että hampaan paikkaus hammaslääkärissä on epämiellyttävämpi operaatio. Vaikkei FemtoLasik-operaatio olekaan kaikkein halvin, hetkeäkään en tätä kadu.

Arvosana: 0

Silmäni on leikattu Lasikilla n.kymmenen vuotta sitten.Miinusta oli molemmissa silmissä -7.5.Näköni parani täysin.Ikää minulla on tällä hetkellä 46v.Nyt silmäni ovat parin viime vuoden aikana huonontuneet -2:een.Olen menossa ensi viikolla uusinta leikkaukseen Mehiläiseen samalle lääkärille, joka leikkasi minut aikasemminkin.Onko jollakin kokemuksia uusinta operoinneista?Olisi kiva tietää onko näkö pysynyt uusinnan jälkeen ennallaan vai lähteekö se heti menemään takaisin miinukselle?Minulle Juhani Pietilä suositteli vain toisen silmän operointia.Näin toisella näen lähelle ja toisella kauas.

Arvosana: 9

Kävin Femtolasik -leikkauksessa Mehiläisessä 3.6. Näköni oli -4,0 ja -4,25. Ennen Mehiläistä kävin arvioittamassa silmäni Eiran sairaalassa. Siellä tuomio oli, ettei Femtolasik -leikkausta voida silmiini tehdä liian ohuen sarveiskalvon paksuuden takia. Eira suositteli PRK:ta. Jäin miettimään asiaa, sillä halusin nimenomaan uusimman tekniikan mukaisen laserleikkauksen. Satuin mainitsemaan Eiran päätelmästä ystävälleni, joka oli juuri menossa Mehiläiseen Femtolasik-leikkaukseen. Hän tiedusteli asiaa sieltä, ja sain suosituksen käydä arvioittamassa silmäni myös Mehiläisessä. Kävin muutamaan otteeseen Mehiläisessä Jarno Ylitalon tutkittavana ja heidän laitteistollaan (ja osaamisellaan) Femtolasik osoittautui mahdolliseksi. Nyt leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta, toipuminen oli nopeaa ja näköni on parempi kuin ennen leikkausta. Olen todella tyytyväinen, että tulin kysyneeksi toisen kirurgin/sairaalan mielipidettä. Voin lämpimästi suositella Jarno Ylitaloa ja Mehiläistä. Leikkaus sujui hienosti, henkilökunta oli mukavaa ja ammattitaitoista. Ainoana pienenä miinuksena oli varattuun lääkärintutkimusaikaan ajoittain pitkät odotteluajat, jollaista ei yksityisellä puolella pitäisi mielestäni tapahtua.

Arvosana: 10

Kävin noin vuosi sitten silmien laserleikkauksessa, koska en voinut käyttää piilolinssejä, ja urheillessa silmälasit todella haittasivat minua. Molemmat silmäni olivat -2 ja leikkaus onnistui tosi hyvin. Viikon ajan kesti parantua, eikä sen jälkeen ole mitään ongelmia ollut. Lääkärin mukaan näen niin hyvin kuin on mahdollista. Nyt voin taas harrastaa urheilua niin ettei rillit haittaa, enkä enään voisi kuvitellakkaan pitäväni laseja! Voin siis suositella silmäleikkausta kaikille!

Arvosana: 10

Leikkautin silmäni Mehiläinen Ympyrätalossa helmikuun alussa. Lääkärinä oli Juha Elo. Lähtötaso oli -9 ja hajataittoakin löytyi, joten vähän epäilytti miten tarkaksi näkö saadaan. Itse leikkaus sujui mainiosti. Lääkäri oli todella asiallinen ja vastasi kaikkiin kysymyksiini. Paljon peloteltua silmän kuivumistakaan en ole havainnut, vain itse leikkauspäivänä silmässä tuntui vähän siltä että joku on käynyt ronkkimassa paikkoja. Viikon tippakuuri oli aikamoinen, mutta sen jälkeen olen selvinnyt pelkillä aamun ja illan tipoilla. Itse asiassa tuntuu siltä ettei niitäkään tarvitsisi, mutta hoidetaan silmää tunnollisesti nyt ainakin se määrätty puoli vuotta. Ensimmäisen viikon ajan näkö heitteli valtavasti. Välillä tuntui siltä, että en nähnyt tarkasti kuin 3-4 metrin päähän, ja epäilys alkoi kalvamaan että pitääkö tässä käydä vielä uusintaleikkauksessa. Viikon päästä leikkauksesta tuntui jo reilusti paremmalta, ja olisin tuolloin antanut kouluarvosanan 9 leikkaukselle. Nyt yli kuukauden päästä en voisi olla tyytyväisempi. Näkö on tarkentunut täydellisesti ja tunnen näkeväni tarkasti äärettömyyteen asti. Kuukausi leikkauksen jälkeen jälkitarkastuksessa sain taululta näkökyvyksi yli 1.5 (=täydellinen), joka on paremmin kuin ennen laseilla, ja diopteritkin ovat täsmälleen nolla tai jopa hieman +0.25 päin. Arvosanaksi siis täysi kymppi Mehiläiselle ja Juhalle.

Arvosana: 9

Esitutkimus to, Femto Lasik pe. Lääkärinä Petri Mäkinen. Silmät -5 ja hajataittoisuus kummassakin. Lääkäri oli aikataulusta tunnin myöhässä ja jokainen ylimääräinen odotusminuutti lisäsi jännitystä. Mutta kuten lääkäri itsekin totesi, on pääasia, että näissä asioissa ei hötkyillä! Lääkäri tsekkasi silmät vielä nopeasti ennen leikkausta ja hetken päästä pääsinkin leikkaushuoneeseen ja silmiin tiputeltiin kolmea eri tippaa, joista osa kirveli hetken. Sitten "hammaslääkärituoliin" ja hetken päästä lisää tippoja. Lääkäri kertasi lyhyesti vielä toimenpiteen ja sitten luomenlevitin paikalleen. Epämiellyttävän tuntuista touhua, alun paineistuksesta aina loppusilittelyyn, mutta niin lyhyt kestoltaan että kyllä sen kestää! Kipua en tuntenut missään vaiheessa! Lääkäri kertoi koko ajan mitä tekee ja hoitaja(?) laski aina sekunnit kuinka kauan laserointia ym on vielä jäljellä. Jännitin leikkausta aika tavalla, mutta vieressä istuva ja kättä silittävä hoitaja rauhoitti kummasti oloa.Näön huomasin parantuneen jo tuolista noustessani, tosin se oli sumuverhon peitossa.Hämärään lepohuoneeseen lepäilemään, silmiä ei tehnyt juurikaan mieli avata.Tarjolla oli suklaata ja kahvia. Tunnin päästä lääkäri teki ensimmäisen tarkastuksen, kaikki ok ja kehoitus vierailla alakerran apteekissa tippaostoksilla, sen jälkeen takasin toiseksi tunniksi lepohuoneeseen, toinen tarkastus ja lupa lähteä kotiin.Kolme-neljä tuntia leikkauksesta ja näkö oli loistava! Antibiootti-kortisoonitippoja silmään viikon verran , lisäksi kosteutusta vähän väliä seuraavat puoli vuotta. Uskon, että leikkaus oli hintansa arvoinen.Ainakin tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen!

Arvosana: 10

Kävin eilen uudenvuodenaattona Femtolasik leikkauksessa Juhani Pietilällä. Kolmisen viikkoa sitten kävin esitutkimuksessa saamassa lisätietoa operaatiosta(Ylitalo oli kirurgi, erittäin pätevän oloinen mies hänkin), päätin usklataa huolimatta keskustelupalstojen huonoistakin kokemuksista. Aika oli aamupäivällä, pääsin heti hoitajan tekemiin paine yms. mittauksiin, sekä optikon suorittamaan näkötestiin ja silmäpohjan kuvaukseen. Sen jälkeen Pietilän luokse juttusille, hän kertoi vielä yksityiskohtaisesti mitä tehdään, miksi tehdään, miltä tuntuu ja mitä leikkauksen jälkeen. Puuduttavia tippoja silmiin... Tämän jälkeen kännykkä kiinni ja laser-huoneeseen, hoitaja oli todella ihana ja lämmin ihminen, hänen käytös, puhe ja kosketus rauhotti, mutta tajusin unohtaneeni pyytää rauhoittavaa! Nestemäistä Diapamia sitten kehiin, annostusta kun en tiedä epäilen tipan olleen vain lumeeksi:D Kolmea eri tippaa silmiin useita kertoja, puuduttavaa, kostutus ja antibiootti. Kasvojen desinfiointi pyyhkien viileillä papereilla. Sitten itse operaatio alkoi. "Leipurihattu" pitkien hiusten suojaksi, ja tuoliin istumaan. Tuoli kellistettiin ja puuduttavia tippoja jälleen. Silmäluomien levittäjä laitettiin paikalleen oikeaan silmään, tuntui vähän inhottavalta, muttei mitenkään kestämätön. Silmää vasten painettava härveli(jolla paineistettiin?) ei ollut ollenkaan paha. Laser leikkasi läpän täydellisesti, läppä nostettiin ylös ja silmää huuhdeltiin. Tämän jälkeen itse korjauslaserointi, tästä tuli hassu haju, tokan silmän kohdalla tunnistin sen samanoloiseksi kuin kynnen tai hiusten palaessa. Tämä kesti vain hetken, mutta läpän ollessa ylhäällä tuntui mahdottomalta katsoa vihreää pistettä, joka oli sumuiseksi läiskäksi levinnyt. Läppä alas ja silittelyä pensselillä(?) ja tsadaa, se silmä oli valmis. Vasen silmä muuten samaan malliin, mutta levitin joko painoi hermoa tai ripsi oli siellä huonosti, yhteen kohtaan tuntui hassu "neulamainen" tunne, ei kuitenkaan voi kivuksi sanoa. Samoin paine tuntui hieman lujempana, muttei kuitenkaan sattunut. Kun toka silmä oli valmis antoi hoitaja mehua ja suklaata, ihmettelin kuinka nopeasti kaikki tapahtui ja kunpa hammaslääkärissäkin saisi suklaata ennen tuolista nousua ;D En meinannut uskaltaa avata silmiä, jotkut tipat vielä ripsiin sotkeentuessaan vähän tahmaavat ja kiristivät hassusti, kuin unihiekka. Avasin ja tsadaa, huone näkyi hyvin, sumuisena, mutta hyvin! Käsveska kainaloon ja lepohuoneeseen, jossa mahdollisuus avata puhelin (juu avasin, todellakin)ja soittaa kotiin. Ja minä kun pelkäsin kosketusnäyttö puhelimen olevan turha kapine, näppäimistä kun voi sormenpäillä tunnustella numerot:) Jäin huoneeseen peiton alle höpöttämään kotiväen ja kavereiden kanssa, kunnes sain juttuseuraksi toisen naisen, kertasimme tapahtumia ja tunteita. Silmien avaaminen oli pelottavaa, pölyn tunnetta silmissä ja utua ilmassa. Hoitaja kävi vartin välein laittamassa tippoja ja kysymässä vointia. Puoli kahden maissa lähdin käymään apteekissa hakemassa lääkkeet sekä maksamassa 3500€ , sen jälkeen vielä Pietilä katsoi silmät ja totesi kaiken olevan kunnossa. Jälkitarkastus 3.2 ellei mitään ilmene. Mies tuli hakemaan, onneksi, koska ei musta kuskiksi olisi ollut, katselin vaan liikennemerkkejä kuinka kaukaa ne näen. Ajaa olisi kyllä voinut, ajokorttiraja täyttyi helposti. Tai olisi lentokoneellakin voinut lentää halutessaan... Iltaa vietin telkkaria katselle ja raketteja ampuen, ulkona huomasi valojen ympärillä sumukehän, mutta mies sanoi savua olevan ilmassa kyllä oikeastikin :) Tippoja piti laittaa tosi usein, antibiootti sekä kosteutus, mutta hiekan tunnen hävisi jo! Nyt aamulla oli herätessä eka ajatus ennen silmien avaamista näenköhän mä vielä ja taas jännitti avata silmät. Näkyy, näkyy! Viimeksi vuonna 1980 ja nyt taas, aaltoja! Tavallaan harmittaa etten ole aiemmin mennyt, mutta tekniikka on kuulemma kehittynyt niin paljon että on ollutkin hyvä odotella kahdeksan vuotta. Olen todella tyytyväinen ja kannatan lämpimästi!

Arvosana: 9

Mulla oli about -11 ja vähän hajataittoa myös. Kävin Lasikissa noin vuosi sitten ja nyt silmät on -0,5 ja -0,75. Silmäleikkaus oli ohi yllättävän nopeesti enkä tuntenut kipua ollenkaan. Se kova paine tuntu vähän ilkeeltä, mutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Tutkimuksessa mitattiin sarveiskalvon paksuus ja mun kohdalla uusintaleikkauksella oltaisiin voitu korjata jäljelle jääneet miinukset, mutta päätin ettei tarvitse. Käytän autolla ajaessa vieläkin silmälaseja, vaikka saisin ajaa ilmankin. Kaikenkaikkiaan olen TODELLA tyytyväinen!

Arvosana: 10

Itsellä on ollut "uudet silmät" nyt puoli vuotta. Valitsin silmälaser-klinikaksi Mehiläisen netistä lukemieni kommenttien perusteella. En halunnut myöskään alkaa säästämään valitsemalla jonkun halvemman sairaalan, kyseessä kun on kuitenkin omat silmät eivätkä mitkään ale-korin poistotuotteet. Elämä on helpottunut omalta osalta erittäin paljon ja laserleikkaus onkin ollut paras rahallinen sijoitukseni ikinä. Olisin voinut tuhlata saman summan johonkin paljon turhempaankin, nyt ainakin tulen säästämään kun ei tarvitse ostella uusia laseja. Näkö on nyt molemmissa silmissä -0.25 ja ainoa "haitta" on kun en pimeällä näe aivan yhtä hyvin kuin ennen laserleikkausta - valojen ympärillä näkyy hieman sumumaista efektiä (vähän niinkuin likaiset rillit). Olen vieläkin aivan fiilareissani lopputuloksesta. On kyllä aivan käsittämätöntä olla esimerkiksi saunassa kun näkee kiukaan niin selvästi, tai kun aamulla herää ja näkee heti täydellisesti kaiken. Uskomaton fiilis! Nyt ainoat lasit mitä käytän ovat Raybanin arskat :D

Arvosana: 9

Omat silmät leikattiin Lasik-menetelmällä noin vuosi sitten. Mulla oli tosi huono näkö, arvot olivat -6 ja -6.5. Olen tosi onnellinen että ei tartte käyttää enää silmälaseja ja piilolinssejä vakituisesti. Vähän kuitenkin harmittaa, kun en vieläkään nää lukea joitain lehtiä ja kirjoja tai kaupan hintoja ilman tiimarin halpis-rillejä. Mutta kävisin kuitenkin silmäleikkauksessa vieläkin, jos saisin uudestaan valita.

Arvosana: 10

Minut operoitiin ympyrätalon Mehiläisessä. Lääkäri Petri Mäkinen oli tosi mukava ja olen tosi tyytyväinen koko leikkaus-kokemukseen. Jännitin sitä erittäin paljon, vaikka ei olisi näköjään tarvinnut. Leikkaus oli ohi hetkessä, eikä sattunut yhtään. Minun silmäni eivät vuotaneet, enkä tuntenut yhtään kipua leikkauksen jälkeenkään. Sain jälkitarkistuksessa ajokorttitodistuksenkin, sanottiin ettei ole aihetta epäillä näön huononevan. Geelitippojen kanssa neuvoisin huomioimaan että kaikki ylimääräinen jää silmäripsiin kiinni, ja minulla ainakin oli ensimmäisen viikon ripset ihan paakkuuntuneina. Silmäleikkaus maksoi yhteensä melkein 3500 euroa, mutta en valita. Suosittelen jos haluat päästä rilleistä viimeinkin eroon.

Arvosana: 10

Minä kävin silmäleikkauksessa jo vuonna 2006. Silmäni olivat miinuksella 3 ja 3,5. Nyt melkein 5 v jälkeen tulos on edelleen lähellä 0 molemmissa silmissä. Ilman rillejä ollaan menty koko tämä aika, ja se oli laser-leikkauksen tavoite itselläni. Tulee vieläkin hyvä fiilis aamuisin kun ei tartte laittaa laseja päähän vaan näkee heti herätessään. En muista tarkalleen paljonko maksoin, mutta samoissa hinnoissa ne pyörivät edelleen. Minulta leikattiin ensin toinen ja vasta parin kk jälkeen toinen silmä. Nykyisin taitaa olla vähän erilainen meininki :) En ole katunut leikkaukseen menoa tippaakaan ja olen saanut useat kaverinikin vakuuttuneiksi sen turvallisuudesta ja ihanuudesta. Onneksi löysin tänne sivustollenne, tuo silmä laser-leikkaus hinta-vertailu on tosi hyödyllinen sivu!

Arvosana: 9

Minulta leikattiin kesällä silmät mehiläisessä lasikilla. Laser-operaatio vastasi paljon odotuksiani, olin lukenut erittäin paljon tietoutta ennen kuin viimein päätin mennä. Missään vaiheessa en tuntenut kipua leikkauksen aikana, mutta epämiellyttävä kokemus se silti oli. Onneksi leikkaus itsessään oli ohi nopeasti, alle 15 minuutissa. Lääkäri oli yllättävän röyhkeän oloinen, mistä en pitänyt, mutta olin lukenut että hänellä on takana tuhansia leikkauksia ja tulokset ovat olleet hyviä. Olin lukenut paljon silmien kuivumisesta ja oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä väite pitää täysin paikkansa! Jouduin käyttämään kosteustippoja kolme kuukautta leikkauksen jälkeenkin. Ja tosi varovainen sai olla, ettei hieronut tai koskenut silmiä alkuvaiheessa vaikka olisi kuinka tehnyt mieli. Hämäränäössä minulla ei ollut ongelmia, mutta kirkkaat valot laajenivat hieman ensimmäisinä viikkoina, ihan kuin niiden ympärillä olisi ollut sumua. Näkö on nyt kuukausia silmäleikkauksen jälkeen molemmissa silmissä erinomainen, väittäisin jopa että parempi kuin silmälasien kanssa. Suosittelen silmälaseria kaikille jotka todella inhoavat laseja ja piilareita. Mutta jos niistä ei ole haittaa, niin en lähtisi riskeeraamaan.

Arvosana: 8

Minut leikattiin femtolasikilla Mehiläisessä. Panikoin operointi-päivänä melkoisesti, ja sainkin rauhoittavia jotka auttoivat. Laserleikkaus sujui hyvin, eikä se sattunut yhtään! Silmiin pistetty puudutusaine on tehokasta. Silmäluomien levittäjä ei tuntunut juuri miltään, mutta se silmää vasten painettava laite tuntui epämukavalta. Sitä kesti noin minuutin per silmä, vaikka aika tuntuikin paljon pidemmältä. Sekunnit tuntuivat matelevan toooodellla hitaasti. Nyt näkö on loistava, eikä mitään ongelmia ole ollut silmien kuivumista lukuunottamatta. Sain Mehiläisestä monta eri pakettia erilaisia silmätippoja mukaan, jotka ovat olleet pelastus. Kuivumisen pitäisi loppua, ja se onkin ollut kokoajan vähenevään päin. Oman ja kavereiden kokemusten perusteella voin suositella laserleikkausta jokaiselle, vaikka se tuntuukin pelottavalta. Ilo on rajaton leikkauksen jälkeen :)

Arvosana: 10

Kävin pikkusen yli 2 kuukautta sitten Mehiläisessä femtolasik silmien laserleikkauksessa. Nyt elän kuin uudessa maailmassa! Minulla on pikkulapsesta asti ollut silmälasit tai piilarit. Vaikka olisi ollut tätäkin kalliimpaa leikkaaminen, olisin silti mennyt! En ole katunut päätöstäni edes hetkeä, vaan suosittelen sitä aina kaikille ketkä kysyvät. Laserleikkaus-kokemus oli täysin kivuton, eikä sanani riitä kuvaamaan lähellekkään sitä tunnetta mikä minulla nyt on, kun näen täysin normaalisti!!! Olo on kuin pilvissä leijuisi, aivan ihanaa!!! Ennen laser-operaatiota minulla oli 3 ja 3,5 miinusta, nyt molemmat 0.

Arvosana: 10

Kävin leikkauttamassa silmäni laserilla 1,5 vuotta sitten. Olen ollut erittäin tyytyväinen laserleikkauksen lopputulokseen. Näköni on nyt hyvä, ja olen monta kertaa kiittänyt itseäni, että uskalsin mennä. Silmäleikkaus maksoi noin 2800 euroa. Silmätippoja jouduin käyttämään reilut 6 kuukautta, ja vieläkin satunnaisesti 2-3 kertaa per kuukausi. Käytin silmätippoja ennen silmäleikkaustakin, joten leikkaus-kokemus ei ole asiaan juuri muutosta tehnyt. Silmän arpi on parantunut täydellisesti, eikä silmistäni ole löytynyt yhtään mitään normaalista poikkeavaa. Suosittelen silmien laser-leikkausta jokaiselle sitä harkitsevalle. Vaikka kokemus on pelottava ja hieman epämiellyttävä, se on hetkessä ohi.